Parista palasta syntyi tämä koirapuku. Omistaja ihastui siihen heti ja siskokin haluaa oman.
En ole hetkeen aikaan tehnyt mitään ompelemalla ja kun leikkasin kaavat kankaasta sain sen kokea karvaasti. Leikkasin nimittäin etukappaleeseen kuviot ylösalaisin. Kankaassa on tuollaisia mikkihiiren päitä, ja ne on vain yhteen suuntaan. Tytär kyllä yritti lohduttaa, että kun veli pitää sitä päällä ja katsoo itse niin kuviot on silloin oikein päin. Nii-in, luonto ei antanut periksi vaikka kangasta oli liian vähän uuden etukappaleen tekemiseksi. Leikkasin sen sitten pariin osaan laitettuna. Palat yhdistin niin että laitoin väliin mustaa trikoo kangasta. Eikä enää niin huomaa että olisi tehty paloista.
Malli; muokattu Ottobren talvihaalarista, talvi 2/2005
Toivottavasti ne naamiaset sitten on, kun äitikin on niin ahertanut. Täytyy sitten yrittää vielä väsätä koiralle nenu.