Poikittain neulotut sukat

Vihdoista viimein sain valmiiksi poikittain ainaoikein neulotut sukat. Ohje on Garnstudiolta.


Malli; Garnstudio, aloitus silmukoita 120
Lanka; Novitan Nalle
Puikot; 3,5 mm

Olisin halunnut sukista napakammat joten nämä on nyt sitten unisukat vaikken sellaisia käytäkkään. Menee ihan hyvin kotisukkina.

Viikonloppuna kävimme vanhempien luona, pääsin samalla käymään lankakaupassa hakemassa Dropsin alpacaa jota ei täältä päin saa muuta kuin tilaamalla. Aivan ihastuttava lanka. Jos sitten seuraavaksi tekisi neulepaitaa lyhyillä hihoilla, saas nähä.

Hyvää Joulua!

Kohta loppuu kiire, lento.
Alkaa Joulun aika rento.
Hiljaisuutta kuulostele,
nuku, syö ja nautiskele
Kunnossa on silloin kuosi
kun taas alkaa uusi vuosi!

Helppo hame

Perushame ilman kommervenkkejä sekä ilman vuorta. Koko on n 120 cm.

Tylsyyttä lieventämään askartelin rossin. Onko tää nyt reisirossi?

Malli; Ottobre 4/2004
Kangas; Villasekoite

Marinaa

Mies ja lapset olivat sunnuntaista asti reissussa ja tänään tulivat kotiin. Ihan kiva, sain välillä omaa aikaa ja ihan kiva että tulivat takaisin. Eilen juhlin yksin syntymäpäivääni, ostin pullon valkkaria ja kun pääsin kotiin niin pullo hajosi keittiön lattialle. Ei sitten juotu viiniä, söin pähkinöitä niitä kuin ei saa hajotettua...

Mies oli sitten päiväni unohtanut, niin niin tyypillistä että ei tunnu missään. Tai, kyllä tuntuu ja ihmeen kovaa tuntuukin. Minun on aika turha odottaa häneltä lahjoja. Enkä minä niitä lahjoja vaan se ajatus. Mutta kun ei ole sitäkään niin ei sitten. Tänään hän näki ostamani joululahjan hänelle, ja ääh hän ei sitten ole hankkinut minulle mitään. Ei sekään vielä mitään tai kyllä sekin.

Ei ihminen muutu, ei vaikka viisitoista vuotta yksissä kulkisi ja toinen näkisi että ei tunnu kivalta. Älä ymmärrä väärin en haluakkaan muuttuvan, mutta kyllä kai sitä nyt jotain voisi joskus oppia.

Ostin sitte itselle Juha Tapion uuden levyn, taidan laittaa sen itselle pakettiin aatoksi. Kuulostaa katkeralta, en ole sitä vielä ja toivon todella etten siksi muutukkaan.

Marinaa ja huomenna olen paremmalla tuulella.

Ps. Eteinen on täynnä reissulaisten kasseja ja nuo kun taas odottaa että minä ne tyhjennän ja kaappeihin siivoan.


Edit; Mies lähti ostoksille, kun yksissä viisitoista vuotta osaa lukea toisen kasvoilta hapan naama fiiliksen.

Huovutetut puput

Olin jo pitkään halunnut tehdä nämä Kasilin ohjeen mukaiset puput. Valkoisen huopasen saaminen otti koville ja välillä jo unohdinkin ohjeen. Eilen kudoin ja huovutin pesukoneessa. Olisin halunnut vielä kerran huovuttaa pupuset, mutta lapset odottivat jo malttamattomina pupuja itselleen joten jätin sen tekemättä. Pienen painostuksen jälkeen sain aikaiseksi pupuille kasvot ja sydämet rintaan. Lapset kävi jo kuumina, kun äiti ei tee...

Ohje; Kasil
Lanka; Novita Huopanen
Puikot; 8 mm

Malli on tosi kiva.

Tytön joulujuhla sujui koskettavissa merkeissä. Taitaa olla vähän näyttelijän vikaa lapsessa. Todistuksia tokaluokkalaiset eivät saaneet lainkaan, joka tuntuu itsesä niin oudolta. Olisi kiva tietää missä mennään ja ainakin ekan luokan kevättodistus toi tytölle myös halua saada sanallinen arvio paremmaksi. Olisi ollut jotain haastetta, kenties. Vuoden alussa on keskustelu opettajan kanssa miten lapsella menee koulussa, sanallinen todistus.

Neuletakki

Eilen vähän ennen kahtatoista yöllä sain valmiiksi tytön neuletakin joulujuhliin. (Johtui kyllä ihan omasta saamattomuudestani, oli muka niin kaikkee muutakin.) Alunperin oli tarkoitus tehdä hänelle myös hame, mutta löysin niin ihanan hameen kaupasta ja oli vielä alessakin. Joten en sitten turhaan alkanut kiduttaa itseäni, siltä nimittäin ompeleminen nykyään tuntuu. Tykkään ja paljon ompelusta, mutta ei ole inspiraatiota tällä hetkellä. Tiedän kyllä kokemuksesta että se suuri inspis tulee taas kun alkaa olla valoisampaa. Näin pimeellä ei vain innosta istua kodinhoitohuoneen nurkassa yksin ompelemassa.

Neuletakki

Kuva on otettu kaukaa, mutta napsauttamallahan sen saa isommaksi.

Malli; Ottobre syksy 4/2006
Kangas; jotain käsinpestävää sekoitetta

Aamulla vielä viritin takkiin nauhan vyötärölle, ihan pujottamalla isolla parsinneulalla kankaan läpi. Ensimmäiseen rintarossiini en ole tyytyväinen, mutta tyttö tykkää joten se lienee pääasia.

Tänään vähän ennen puoltapäivää näen tytön esiintymisen juhlassa. Koko koulu esiintyy kaksi kertaa päivän aikana, ensin eka, kolmas ja viides luokkalaisten vanhemmille ja sitten lopuille. Äitiä jännittää...

Vähän jälkeen siivouksen

Koti on parhaimmillaan vähän jälkeen siivouksen ja itselläkin on niin levollinen mieli.

Tänään olen viettänyt vapaapäivääni, aampäivä kului pojan kanssa kuusivuotis neuvolassa. Etukäteen olen hermoillut tulevaa mpr-rokotetta. Puolitoista vuotiaana kun sain rokotteen eka kerran tuli koko kehon ihottuma, ja oli kaksi viikkoa kipeenä sekä toosi kiukkunen. Se on ärsyttävää kun ei niistä rokotteista saa tietoa, tätikin kehotti vain käymään ktl-sivuilla, nih. Ei se paljon auttanut. Olen ihan rokotteiden kannalla, mutta kyllä meiniki saisi olla informaatiivisempi neuvoloiden osalta. Pakara vain esille ja piikki peppuun. Ja sitte voi tulla vähän kuumetta, joten anna lapselle lääkettä.

Reissu meni kyllä ihan hyvin ja poika oli reipas. Ja nyt hän on ihan innolla harjoitellut lukemista. Niin ja tosiaan olen sitten tehnyt joulusiivot!


Huomenna voisi yrittää viritellä porkkanalaatikkoa ja ommella tytölle joulujuhlavaatteita. Hän on koulun joulujuhlassa enkeli joka lausuu; " Älkää peljätkö..." Varmaan lauantaina juhlassa saan palan kurkkuun ja kyyneleen silmänurkkaan. Hän on niin kovasti harjoitellut esiintymistä.

Heijastimia

Tyttö on huomenna viimeistä päivää iltapäiväkerhossa, ensi vuonna täytyykin sitten selvitä itse koulupäivän jälkeen. Luotan että menee ihan hyvin, hän on vastuuntuntoinen avaimen ja läksyjen kanssa.

Tätien muistamista varten tehtiin nämä sydän heijastimet. Olen näitä aiemminkin tehnyt, ennen kuin aloin tämän blogin kirjoittamisen.

Vihreä sydän on tytön itse kokonaan tekemä ja se jää hänelle. Olen leikannut paksusta huovasta sydämen ja ommellut huovan taustaan hakaneulan jonka jälkeen leikannut pienemmän sydämen liimautuvasta heijastinkankaasta.

Taustalla on uudet Pentikin purkit, en vaan voinut vastustaa niitä. Ja nuo käyvät joulunkin jälkeen meidän keittiön sisustukseen. Ja ne oli vaan niin ihanat, vaikka en tiedä ees mitä niihin laittasin, varmaan pipareita ja muita herkkuja jotka katoaa parempiin suihin.

Joulukortteja

Miten voi olla että joulukorttien laitto jää melkein viimeiseen päivään? Perinteisesti ollaan laitettu menemään kuva lapsista joulutervehdykseksi. Tänä vuonna vain ei saatu aikaan, vaikka yritinkin ottaa muutaman kuvan lapisista. Vuosi vuodelta se vain on vaikeempaa, toinen näyttää kieltä eikä ole yhtään kivaa, toinen karkaa... eikä yhtään asiaa auttanut se kun mentiin päiväsaikaan ulos kuvamaan, niin avain jäi sisälle, ovi lukossa. Piti kolkutella naapurin ovea, että saako lainata puhelinta ja soittaa miehelle että tuu auttaan! Onneksi miehen työpaikka on parin kilometrin päässä, tää nimittäin tapahtui viikolla. Tyttö heti uhkas kertoo opelle, että äiti jätti avaimen sisälle ja me jäätiin ulos.

No ei tullut sitten kuvaa lapsista, joten päätin tehdä tälläiset;


virkuti, virkuti on virkattu ja tärkätty. Musta kortit oli kyllä luonnossa kauniimmat kuin tässä kuvassa, seli seli...
Malli on modattu Novitan ohjeesta, virkatun kortisteen saa kortista irti ja laittaa vaikka kuusen.
Näitä oli kiva tehdä ja vielä jäi kytemään josko tekisi omaan kuusen vastaavia.

Paketti on valmis postitettavaksi.

Blaah

En saa sitten millään mitään käsityötä valmiiksi. Sohvan nurkka pursuaa aloitettuja töitä, eikä yhtään valmista. Tai on tuo virkattu sydän koriste lähes valmis, täytyy päätellä ja tärkätä. Mutta se olikin kolmen minuutin juttu.

Aloin tekemään poikittain neulottua sukkaa ja vaikka kuinka tein tiheyslaskelmaan niin silti sukasta tulee liian suuri ja eikun purkamaan. Lapsen tumput on vasta alkutekijöissä, niitäkin on purettu jo kerran aiemmin.

Muumi viivoitin ja kännykkä on apuvälineeni neulonnassa.


En saa sen paremmin ommeltuakaaan, Blaah.... Ei ole pitkään aikaan ollut tätä fiilistä, ettei saa kässypuolella mitään aikaiseksi, tai onhan tää jo hetki ollut päällä.... Blaah.

No onpa sitten muutoin yritetty nauttia elämästä, kävin tytön kanssa katsomassa Tampere-talossa Kirkas puro balettia. Esitys oli hyvä ei mikään huippu mutta hyvä. Romeo ja Julia olisi ollut toinen vaihtoehto, ajattelin että se olisi kahdeksan veelle vielä vähän kysymyksiä herättävä ja esitys olisi kestänyt kolme tuntia. Tosin esityksen jälkeen tyttö pyysi että kun vähän kasvaa niin vie äiti mut katsomaan Romeo ja Julia. Tottahan toki.

Torstaiaamuna poika nyt kuusi vee selaili uutta aku ankkaa, hän ei osaa vielä lukea. Selaillessa lehteä hän kysyi, että äiti lukeeko tässä pimpom pimpom, niin siinä sitten luki ja ihan selvästi osaa nyt tavuja lukea.

Että sellaista täällä, ja toivottavasti ees joskus pääsen esittämään jotain valmista työtäkin.

Juhlintaa

Itsenäisyyspäivää vietimme vanhempieni, siskoni, veljeni ja toisen siskon perheen kanssa. Juhlimme pojan kuusi - vuotis syntymäpäivää. Poika oli niin otettu juhlista ja miten paljon mieluisia lahjoja hän saikaan. Tunnelma oli tosi leppoisa ja toisaalta vilskeinen, neljä lasta piti siitä huolen. Ja osasipa meidän kohta yhdeksän vee vetää muutamat teinikiukutkin. Aika rankka ikäkausi menossa... toisaalta taas niin herkkä.

Pääsin kokeilemaan parturointiakin, intissä olevan veljen hiuksia piti loppusotaa varten hieman lyhennellä. Ihan tyytyväinen en ollut lopputulokseen, ihmeen vaikeeta puuhaa sekin. Jos seuraava kerta tulee olen viisampi.

Vieraiden lähdettyä olin ajatellut ottaa ompelukoneen esille ja hurautella pojalle housut. En sitten ottanut, vaikka oisi kyllä pitänyt. Näin jälkiviisaana totean. Siis aloin siivota keittiöön joulusiivoa. Ja oikein perusteellisesti, kaikki menikin hyvin kunnes... No meillä on liedessä ollut lasi vähän huonosti kiinni ja remonttinaisena päätin korjata sen oikeaan asentoon. Sanonko että otti päähän kun lasi sitten otti ja tippu paikoiltaan niin että se lähti ns. liimauksistaan irti. En ikinä ennen ole kohdannut tuollaista uunia minkä lasi on liimattu paikalleen. En todellakaan pari vuotta sitten osannut liettä valitessa katsoa miten etulasi on kiinnitetty niin että tämä siivous hirmu saa siivottua lasin välistäkin rasvat pois. Ärsyttävää, pakko saada ennen joululeipomuksia lieden korjaaja. Voi kettu....

Omaa mieltä lievittään laitan tähän kuvaa ihanasta valaisimesta joka niin haluaisi muuttaa meidän ruokapöydän päälle.

Mies ei vain vielä ymmärrä että meidän täytyy saada tämä.

Lina-pipo

Tätä pipoa aloitin tekemään jo pari viikkoa sitten, jostain syystä pipo on valmistunut tosi hitaasti. Välillä jouduin purkamaan, kun piposta uhkasi tulla liian lyhyt. Loppuviimein piposta tuli hieman liian pitkä, en ala purkamaan uudestaan. Poika tykkäsi että on ihan sopivan ja kyse olisi ihan muutamasta rivistä. Talvipipo saakin olla reipas.


Malli; Lina-pipo
Lanka; Novita isoveli
Puikot; 3,5 mm

Moni ei tykkää nuista pätkävärjätyistä langoista, mutta minä tykkään. Joo liika on liika, mutta välillä on ihan kiva neuloa "yllätys" pintaa.

Olen muuten melkein saanut joulusiivot tehtyä. Vielä alakerran keittiö ja olohuone odottaa puunausta. Jippii, hirvee homma.

Sydämiä

Tänään ompelin takan seinustalle Tilda-sydämiä. Kangasta hankin Anttilan verho-osastolta. Vähitellen alkaa koti puketua jouluun.

Josko tästä se joulu-fiilis lähtisi nousuun. Kynttelikköjen, siivouksien, leipomuksien avulla.

Eilen kävimme työporukan kanssa syömässä, ruoka ja seura oli hyvää. En ole pitkästä, pitkästä aikaa käynyt iltaa istumassa. Ja niinpä melkein myöhästyin kun en osannut varautua siihen miten kauan menee aikaa laittautumiseen. Tarttis varmaan useammin käydä jossain. On vaan niin kiva käpertyä villasukkineen omalle sohvalle villapeiton alle, viinilasin kanssa.

Huomenna pitäisi lähteä käymään työreissulla Helsingissä. Aamukuudelta lähtee juna, mahtaa olla seuraavan päivänä mehut poissa itsestä. En ole kauhea hyvä reissaaja. Täytyy vielä selvitellä olisko siinä keskustan rautatieaseman läheisyydessä lankakauppaa.

Lumisateen saattelemaa hyvää ensimmäistä Adventtia kaikille.

Lisää lankaa

Monta projektia on edelleen kesken, senkin uhalla päätin pistäytyä Tampereen uudessa lankakaupassa. Tykkäsin kyllä, aika samanlainen valikoima kuin muillakin. Ainakin pika silmäyksellä katsottuna. Palvelu oli ihan ok. Olen sitä mieltä että pikkuliikkeitten pitäisi olla niitä josta saa parasta palvelua. Koskarin lankakauppaan astelen aika nihkein jaloin juuri siitä syystä.

Ostin sitten ihan peruslankaa smartia, josta tulee sukat pojalle ja tytölle tumput. Ja reumalankaa otin yhden kerän, jos äidille saisi siitä tehtyä kotisukat, pahoin kyllä pelkään että täytyy vielä se toinen kerä hakea.

Lankojen alla on miehen lapsuuden kuvat, jotka vihdoista viimein sain laitettua kehyksiin. Mustien kehyksien löytäminen on ollut aika työlästä. Tai sitten on ollut työlästä kävellä sinne kehyskauppaan niitä hakemaan. Nämä kuvat on minusta niin ihanat. Hymyilyttää...

Huomenna vietän vapaapäivää, olen ajatellut siivota tytön huoneen. Tai sitten olla vain ja nauttia hiljaisuudesta. Lapset ovat koulussa ja eskarissa yhteen saakka. Jotenkin taitaa vaaka kallistua levon puolelle.

Tänään olen saanut viettää nimipäivääni. Ihanan paljon olen saanut onnitteluja, jotka ovat lämmittäneet mieltä. Varsinkin kun olin jo itse ihan tyystin unohtanut asian, vaikka tämä päivä on muuten niin merkityksellinen. Pojalla oli laskettu aika täksi päiväksi, eikä hän sitten halunnut syntyä kuin yhdeksän päivän perästä. Ne oli pitkiä päiviä silloin.

Adventti

Ompelin tänään pojalle päiväpeiton. Vaikka eihän siinä paljon ompelimista ollut, kun oli valmiiksi tikattu kangas. Kunhan laitoin vinonauhan reunoihin. Urakoin myös hänen huoneen siistiksi, kun kaikenmaailman kasoja oli alkanut kerääntyä. Ihme kyllä ei löytynyt kuin yksi muovipussillinen roskiin laitettavaa. Mutta oottakaas kun käyn tytön huonetta järjestelemässä, sieltä löytyy kaikkea halkojen ja kivien väliltä. Yleensä lapset saavat kyllä itse hoitaa huoneensa, mutta välillä on pakko käydä itse läpi heidän tavaroitaan. Tyttö kun on kova keräilemään kaikkea mahdollista. Eikä todellakaan ole niin järjestyksen pitäjä kuin veljensä.


Tänään tein myös tämän vuoden ensimmäiset joulutortut. Kaikki melkein on jo syöty. Näin aluksi ennen kun niihin on kyllästynyt maistuvat hyviltä.


edit: Nyt vasta huomasin että olin laittanut otsikoksi adventti, adventti tosiaan. Mitähän olen ajatellut kirjoittaa. Kävimme tytön kanssa tällöin keskustelua siitä kun meillä ei ole adventtikynttilä telinettä. Kerroin että olin tehnyt sellaisen ala-asteella koulussa. So, ajatus ihan katkennut otsikon jälkeen... Olotila alkaa olla tälläinen puoliteholla käyvä...

Kauluri

Isompien lasten kaulurit taitaa olla kaupoista kadonnut tarvike. Hain ja hain, ei löytynyt kuin jotain ihme vetska juttuja tai sitten olivat meidän isompi pääkkyiselle pojalle tiukkoja. Eipä hätää, tehdään sitten itse. Olin aiemmin hankkinut Teeteen alpakkaa ruskeana, yhdestä kerästä sain juuri ja juuri tehtyä pujotettavan kaulahuivin.
Huivi näyttää kuvassa epämääräiseltä, mutta mielestäni siitä tuli toimiva. Ainut vain että täytyy antaa huiville huuhteluaine-kylpy. Alpakan pehmeydestä huolimatta, neule on hieman karhea.
Pari hiirinappia lisäsin tylsyyttä lieventämään.


Malli; aina oikein
Lanka;Teetee alpakka, kaksinkertainen
Puikot; 5 mm

Huivi omistajallaan.

Takapihaltamme alkaa kaupungin metsä, jossa kasvaa tuhottoman isoja mäntyjä. Myrsky säällä sieltä lähes aina kaatuu puita. Tänä aamuna kun pitkästä aikaa pääsin näkemään metsän valoisaan aikaan huomasin että ihan läheltämme on taas kaatunut useampikin puu. Taitaa olla viime viikonlopun aikana tapahtunutta, kun emme olleet kotosalla.

Vetoketju

Vetoketju, miten hyvä juttu se on. Mutta voi itku kun se menee rikki. Tottakai muutoin hyvä takki täytyy pelastaa vaihtamalla uusi ketju tilalla. On vain niin ärsyttävää alkaa purkaa kaupan takkia kun siinä neppareita, nappilistaa ja ketju on ommeltu ainakin kolme kertaa. Tänään sain vaihdettua yhden sellaisen pojan takkiin. Ei se työ nyt ihan nappiin mennyt, pääasia on kuitenkin että takkia voi nyt käyttää.

Pakko marista kyllä noista Reiman puvuista. Niin monesta niistä on vetoketju hajonnut, huput ei pysy neppareilla kiinni, housut on parin käyttökerran jälkeen ollut polvista rikki. Toki myönnän että ovat kovassa käytössä, varsinkin pojallani. Silti tuntuu ettei laatu ja hinta kohtaa. No niin tulipa sekin sanottua.

Onneksi on viikonloppu tulossa ja ihana pikku pakkanen. Tulisipa aurinkokin näyttäytymään.

Taulu

Kaappejani siivotessani löysin tämän kirjontatyön. Tein työn valmiiksi noin viisi vuotta sitten ja vasta nyt se sai kehykset ylleen. Ihana, tykkään tosi paljon.



Aloin tekemään taulua kun asuimme vielä "vanhassa" kodissa ja silloin oli tarkoitus että kehystän sen tänne uuteen, omaan kotiin. Osaten sitten paremmin valita kehykset. Alunperin ajatuksena oli jotain ihan neutraalin vaaleaa puuta. Mutta onneksi, onneksi otin miehen mukaan kehyskauppaan ja hän valitsi nämä. Tykkään. Kehys itsessään oli kyllä aika tyyris, mutta tyytyväinen olen.

Taulu hakee vielä vähän paikkaansa, haluan sen kunnolla esille. Meillä on vieläkin seinät aika paljaat. Eikä olla asuttu tässä kuin yli pari vuotta... Joten saa koitella ja katella taululle paikkaa. En ole halunnut alkaa väkisin ostaa tauluja tai seinäkoristeita, seinien täytteeksi. Odotan että ne kivat taulut tulee sitten vastaan, joskus.

Lina-pipo

Tein siskon pojalle Lina-pipon. Lankana käytin Novitan isoveljeä ja puikkoina 3 mm. Neuloksesta sain tällä tavalla tiivimmän ja lämpimämmän. Tosin tämän tiukan neulomisen seurauksena oikean käden nimetön puutui sormen päästä. Sormen pää on nyt toista päivää puutunut, tosin huomaa että puutuminen on hieman alkanut helpottaa. Enään ei ole kuin sormenpään toinen puoli ihan tunnoton. Toivottavasti palaa ennalleen...

Malli; Lina
Lanka; Novita isoveli
Puikot; 3 mm

Viime viikolla äitini ole hoitamassa lapsia, lapset tykkäsivät. Eritoten poika jonka ei tarvinnut mennä perjantaina eskariin. Tyttökin sai tulla suoraan koulusta kotiin. Äitini oli urakoinut silitysvuortani, jippii! Harmi vain että se taas kasvaa...
Kiitos, Äiti!

Viikonloppuna veimme äidin takaisin kotiin. Lauantaina lähdimme sisko mukana ostoksille. Olipa rentouttavaa olla vaan ja kierrellä. Sekä löytää myös itselle jotain, huom. välillä myös itselle. Viikonlopun kruunasi sisko lapsille, viemällä heidät elokuviin. Mukaansa hän otti myös toisen siskon lapset. Neljän viikarin kanssa reissu oli silti sujunut hyvin.
Kiitos, Sisko!

You inspire me

Sain Tesalta perhosen.

Ja miten kauniiden sanojen saattelemana;
Ompelu ja neuleet ovat tarkkaan loppuun saakka mietittyjä.
Oi että lämmitti mieltä!

Kiitos Tesa!

Tosin täytyy sanoa että viime kuukausi on hurahtanut ihan työntäyteisenä joten ei ole paljon käsitöitä ehtinyt tehdä. Monta ideaa kyllä pörrää päässä. Kotonakin on tainnut olla kireä ilmapiiri kun poika sanoi tänään minulle että saako halata. No tottakai saa. Äiti sä olet nyt paljon ihanampi kuin ennen. Tunnustan että olen tuonut kotiin töistä johtuvaa stressiä. Ja olen niin pahoillaan siitä. Anteeksi.

Haisuli

Isänpäivää ollaan vietetty ihan perinteisesti, olemalla vain ja syömällä itsetehtyä täytekakkua. Ilma kun on niin sateinen on tullut oltua vain sisällä ja samalla sain valmiiksi Haisulin. Olen aloittanut tekemään tätä pikku kiusankappaletta jo aikoja sitten nyt vain vihdoista viimein sain sen viimeisteltyä. Ohje löytyi Puikoissa blogista. Sen verran muokkasin ohjetta että tein huovasta nuo neulotut yksityiskohdat.

Malli; Puikoissa blogin ohjeella
Lanka; Novitan foxi
Muut osat huovasta

Kettu

Tänä aamuna tapahtunutta, olin lähdössä viemään poikaa eskariin. Poika totesi, että äiti meidän takapihalla on kettu. No joo, joo (koira minä ajattelin). Menin katsomaan ja kettuhan se. Poika sanoi, luulin ensin että se on naapurin koira, mutta sillä on ihan ketun häntä, kettu se on!

Lapsuuteni olen asunut maalla, ja vasta täällä kaupungissa asuessani olen kohdannut luonnon eläimiä. Hirvet, ketut, kyykärmeet, puput ja ihan kaikki omalla pihalla. Varmaan muille ei mikään ihme juttu mutta minulle on ihan ihmetyksen aiheita eikä aina niin ihania. Lapsethan tietty tykkää.

Että tälläistä, eikä kässy puolella tapahdu mitään. Pientä yritystä vain.

Tossukat

Tänään pyhäinmiestenpäivänä olen yllätys, yllätys siivonnut. Vaikkakin koen huonoa omaatuntoa siitä että pyhäpäivänä siivoan. Yritän salaa naapureilta puristella mattoja vaikka tiedän että koko katuhan sen kuulee kun imuroin. Keskuspölynimurin ihanuus.

No se siitä. Siivotessa tekee yllätyslöytöjä.


Komeron perukoilta löytyi paloista virkkaamalla aloitettu villapeite ja hihattimen puolikas. Tuota hihatinta en edes muistanut aloittaneeni...

Siivouksen lomassa sain valmiiksi nämä tossukat, jotka lähtee lahjaksi.

Tossut



Malli; Novita talvi 2008
Lanka; Novitan seitsemän veljestä, hiukan kultalankaa
Puikot; 3 mm
Koristeena; virkattu kukka


Valokuvaaminen on haaste kun on niin pimeää, sisälläkin. Aamulla vähän yritti tulla rännän näköistä taivaalta. Toivon niin kovasti lunta maahan ja pakkasta.

Haukku

Rankan päivän jälkeen on rentouttavaa tulla kotiin ja istua ompelukoneen ääreen hurauttamaan pari palaa yhteen. Näin totesin tänään, päässä kun pyörii päivin ja öin työasiat. Ompeleminen saa kyllä unohtamaan ainakin hetkeksi sen mitä pitää vielä tehdä ja mitä jäi tekemättä, keneen täytyy olla yhteydessä, ehdinköhän saada raportit valmiiksi kun on paljon muutakin mitä täytyy tehdä.

Parista palasta syntyi tämä koirapuku. Omistaja ihastui siihen heti ja siskokin haluaa oman.

Älä karkaa söpöläinen.


En ole hetkeen aikaan tehnyt mitään ompelemalla ja kun leikkasin kaavat kankaasta sain sen kokea karvaasti. Leikkasin nimittäin etukappaleeseen kuviot ylösalaisin. Kankaassa on tuollaisia mikkihiiren päitä, ja ne on vain yhteen suuntaan. Tytär kyllä yritti lohduttaa, että kun veli pitää sitä päällä ja katsoo itse niin kuviot on silloin oikein päin. Nii-in, luonto ei antanut periksi vaikka kangasta oli liian vähän uuden etukappaleen tekemiseksi. Leikkasin sen sitten pariin osaan laitettuna. Palat yhdistin niin että laitoin väliin mustaa trikoo kangasta. Eikä enää niin huomaa että olisi tehty paloista.

Ei taida tuossa kuvassa kauheesti näkyä missä kohtaa kankaat kankaat on yhdistetty.

Hei, sulla on ihana häntä...

Malli; muokattu Ottobren talvihaalarista, talvi 2/2005

Toivottavasti ne naamiaset sitten on, kun äitikin on niin ahertanut. Täytyy sitten yrittää vielä väsätä koiralle nenu.

Shedir III

Tänään on ollut niin sateista, että on ollut kiva käperytä sohvannurkkaan ja kutoa. Valmiiksi sain kolmannen tekemäni Shedir-pipon. Tähän malliin en varmasti kyllästy koskaan. Malli on ihana vaikka saakin kieputella palmikoita ja mikä ihaninta neuleohjetta on niin helppo seurata. Pipo lähtee lahjaksi pikku-prinsessalle.


Malli; Shedir
Lanka; Novita wool
Puikot; 3
Pipossa on silmukoita aloitussilmukoita 112.

Joulusiivousprojektini edistyy hitaasti, mutta varmasti. Luultavasti.

Käsityöpuolella seuraava työ olisi pojalle koirapuku. Lapsilla piti olla päiväkodissa naamiaiset, mutta nyt niistä ei ole tullut mitään infoa järjestetäänkö vai ei. On vain kova pettymys eskarilaiselle jos ei järjestetäkkään, minä kun olen ehtinyt hehkuttaa hänelle niistä ja siitä mikä puku ommeltaisiin.

Pysti

Sain tälläisen pystin Tarulta.

Kiitos ja kumarrus, Taru.

Oli tosi kiva saada tämä rankan työviikon jälkeen, juuri kun sain sanotuksi ettei varmaan kukaan ymmärrä miten paljon teen töissä töitä. Stressiä pukkaa.
Taru, tiedät milloin tarvin tälläistä. Viitaten karvikseen.
Joku tykkää blogistani! Muutoinhan tämän blogin pitämisessä ei olisi ideaa, ainakaan minulle.

Kaikki kommentit ovat tervetulleita!

Shalom Cardigan

Oma Shalom Cardigan on nyt valmis, eikä näin ollen saanut purkutuomiota. On se ihan ok. Mutta teen sen kyllä vielä ohuemmasta langasta. Neuletiheyksien laskemisen vuoksi tein sen tuosta Mambosta, laiskana en jaksanut alkaa laskemaan ohuemmalla langalle sopivaa silmukkamäärää.

Kuvassa nappi näyttää ihan vaalealta, tosiasiassa se on tumman harmaa myös.Näyttää vähän hassulta kun kuvassa minulla on lyhythihainen t-paita. Mutta en jaksanut kiusata tyttöä enempää kuvien ottamisella joten saa kelvata.

Malli; Shalom Cardigan
Lanka; Novita Mambo
Puikot; 6 mm pyöröpuikot

Puikoilla on tällä hetkellä niin paljon tykkäämäni Shedir-pipo.

Meillä on sitten virallisesti aloitettu joulun odotus. Sauna, kylpyhuone ja kodinhoitohuone ovat kokeneet joulusiivouksen. Siivouksen osalta on kummallista kun on saanut siivottua huoneen valmiiksi niin ne muut huoneet on kahta kauheemman näköiset. Ilmeisesti tulee paiskattua kaikki ylimääräinen muihin huoneisiin tai sitten ei ole enää aikaa esim. keittiössä tiskien laittamiseen koneseen.

Purkaa, ei pura, purkaa, ei...

Oma Shalom Cardigan on lähes valmis. Tein sen Mambo langasta, värinä harmaa. Nyt tuntuu että jokin tökkii. Mietin onko väri ja langan pinta liika chenille-mäinen. Tekele roikkuu kodinhoitohuoneen ovessa, niin että voin aina ohi mennen miettiä onko kiva vai ei. Jos tuntuu etten pidä sitä niin eikait sitä sitten ees kannata loppuun tehdä. Vaikka sisko ja äiti oli ehkä sitä mieltä että hyvä se on. Mutta itseni tuntien jos tökkii niin sitten tökkii. Eikä tuo lanka varmasti käyttämättä jäisi.


Tää näyttää muuten paremmalta kuvassa.

Langan voisi käyttää esim. uudessa Novitassa olleeseen keeppiin. Hmmm, mitähän sitä tekisi.
Purkaa vai ei.

Mambo

Mamboa on hankittu omaa Shalom Cardigania varten. Kaikkee muutakin pitäisi kyllä tehdä kuin kutoa. Pojan naamiaiset lähestyy uhkaavasti, silti koirapuku on vasta kankaana ompelupöydällä. Jostain syystä ei vain saa aikaiseksi mitään tuolla ompelupuolella. Lieneekö nämä syksyiset ilmat syynä?

Viikonloppuna matkaamme tuonne Pohojanmaalle, hakemaan syyslomaa viettävä tyttö kotiin. Sekä käymään sukulaisilla kylässä.
Tänä aamuna seitsemältä sain haikean puhelinsoiton tytöltä. Hänellä oli jo kova ikävä kotiin. Niin on äidilläkin ikävä tyttöä.

Teepurkki

Pitkään olen etsinyt teepusseille sopivaa laatikkoa, puista lähinnä. Maitokaupasta löysin tämän peltisen muumipurkin. Ja siinähän se oli. Nyt voi pitää teepussit keittiötason päällä, esillä.

Hei muuumiii


Voisiko joku kokeneempi valaista minua tämän bloggerin käytöstä. Miksi nuo kuvat ladatessa menevät uutta tekstiä luodessa ylös? Joka kerta joudun vaihtamaan paikkaa leikkaa, liitä menetelmällä. Eli ei tule siihen kohtaan missä kursosi on. Ja sitten jos joku kommentoi blogiin tieto tulee vain sähköpostiin? Hmmm, tykkään kyllä siitä että tämä on huomattavasti nopeampi kuin vuodatus, ja kuvat lataantuvat nopeasti. Oli vuodatuksella silti omat hyvät puolensa.

Shalom Cardigan

Leijonankeltainen Shalom Cardigan tytölle on valmis. Aloitin tekemään sitä itselleni, mutta jostain syystä laskin ihan väärin neuletiheyden. Huomasinkin sen heti alkuvaihessa. Kostuttamalla olisin saanut siitä ihan itselle sopivan, mutta tytölle tämä tuli. Etten näyttäisi ihan kittanalta.



Malli oli tosi kiva tehdä, mielessä on jo oman kokoinen.


Toisaalta voi olla että tämä tytön käytössä jää vähäiseksi, mutta eihän sitä tiedä. Jos vaikka ihan innoistuisi villatakki ajatuksesta. Väri on ainakin mieluinen.

Lanka; Novitan isoveli
Malli; Shalom Cardigan
Puikot; 5 mm

Hieman on ongelmia vielä kuvien laiton kanssa tänne bloggeriin. Ehkä harjoitun vielä, ettei tarvitse muuttaa takaisin.

Tervetuloa

Tänne minä sitten muutin. Saas nähdä miten osaan tätä käyttää.

Työn alla on tällä hetkellä keltaista, vielä on vähän avoinna tuleeko tästä minulle vai tytölle? Meillä kun ei tuota kokoeroa ole niin paljon... ei vaiskaan. Kostuttamalla saisin itselle sopivan, ehkä mutta voi olla että tyttö saa tämän koska hän sitä himoitsee.