Poikittain neulotut sukat

Vihdoista viimein sain valmiiksi poikittain ainaoikein neulotut sukat. Ohje on Garnstudiolta.


Malli; Garnstudio, aloitus silmukoita 120
Lanka; Novitan Nalle
Puikot; 3,5 mm

Olisin halunnut sukista napakammat joten nämä on nyt sitten unisukat vaikken sellaisia käytäkkään. Menee ihan hyvin kotisukkina.

Viikonloppuna kävimme vanhempien luona, pääsin samalla käymään lankakaupassa hakemassa Dropsin alpacaa jota ei täältä päin saa muuta kuin tilaamalla. Aivan ihastuttava lanka. Jos sitten seuraavaksi tekisi neulepaitaa lyhyillä hihoilla, saas nähä.

Hyvää Joulua!

Kohta loppuu kiire, lento.
Alkaa Joulun aika rento.
Hiljaisuutta kuulostele,
nuku, syö ja nautiskele
Kunnossa on silloin kuosi
kun taas alkaa uusi vuosi!

Helppo hame

Perushame ilman kommervenkkejä sekä ilman vuorta. Koko on n 120 cm.

Tylsyyttä lieventämään askartelin rossin. Onko tää nyt reisirossi?

Malli; Ottobre 4/2004
Kangas; Villasekoite

Marinaa

Mies ja lapset olivat sunnuntaista asti reissussa ja tänään tulivat kotiin. Ihan kiva, sain välillä omaa aikaa ja ihan kiva että tulivat takaisin. Eilen juhlin yksin syntymäpäivääni, ostin pullon valkkaria ja kun pääsin kotiin niin pullo hajosi keittiön lattialle. Ei sitten juotu viiniä, söin pähkinöitä niitä kuin ei saa hajotettua...

Mies oli sitten päiväni unohtanut, niin niin tyypillistä että ei tunnu missään. Tai, kyllä tuntuu ja ihmeen kovaa tuntuukin. Minun on aika turha odottaa häneltä lahjoja. Enkä minä niitä lahjoja vaan se ajatus. Mutta kun ei ole sitäkään niin ei sitten. Tänään hän näki ostamani joululahjan hänelle, ja ääh hän ei sitten ole hankkinut minulle mitään. Ei sekään vielä mitään tai kyllä sekin.

Ei ihminen muutu, ei vaikka viisitoista vuotta yksissä kulkisi ja toinen näkisi että ei tunnu kivalta. Älä ymmärrä väärin en haluakkaan muuttuvan, mutta kyllä kai sitä nyt jotain voisi joskus oppia.

Ostin sitte itselle Juha Tapion uuden levyn, taidan laittaa sen itselle pakettiin aatoksi. Kuulostaa katkeralta, en ole sitä vielä ja toivon todella etten siksi muutukkaan.

Marinaa ja huomenna olen paremmalla tuulella.

Ps. Eteinen on täynnä reissulaisten kasseja ja nuo kun taas odottaa että minä ne tyhjennän ja kaappeihin siivoan.


Edit; Mies lähti ostoksille, kun yksissä viisitoista vuotta osaa lukea toisen kasvoilta hapan naama fiiliksen.

Huovutetut puput

Olin jo pitkään halunnut tehdä nämä Kasilin ohjeen mukaiset puput. Valkoisen huopasen saaminen otti koville ja välillä jo unohdinkin ohjeen. Eilen kudoin ja huovutin pesukoneessa. Olisin halunnut vielä kerran huovuttaa pupuset, mutta lapset odottivat jo malttamattomina pupuja itselleen joten jätin sen tekemättä. Pienen painostuksen jälkeen sain aikaiseksi pupuille kasvot ja sydämet rintaan. Lapset kävi jo kuumina, kun äiti ei tee...

Ohje; Kasil
Lanka; Novita Huopanen
Puikot; 8 mm

Malli on tosi kiva.

Tytön joulujuhla sujui koskettavissa merkeissä. Taitaa olla vähän näyttelijän vikaa lapsessa. Todistuksia tokaluokkalaiset eivät saaneet lainkaan, joka tuntuu itsesä niin oudolta. Olisi kiva tietää missä mennään ja ainakin ekan luokan kevättodistus toi tytölle myös halua saada sanallinen arvio paremmaksi. Olisi ollut jotain haastetta, kenties. Vuoden alussa on keskustelu opettajan kanssa miten lapsella menee koulussa, sanallinen todistus.

Neuletakki

Eilen vähän ennen kahtatoista yöllä sain valmiiksi tytön neuletakin joulujuhliin. (Johtui kyllä ihan omasta saamattomuudestani, oli muka niin kaikkee muutakin.) Alunperin oli tarkoitus tehdä hänelle myös hame, mutta löysin niin ihanan hameen kaupasta ja oli vielä alessakin. Joten en sitten turhaan alkanut kiduttaa itseäni, siltä nimittäin ompeleminen nykyään tuntuu. Tykkään ja paljon ompelusta, mutta ei ole inspiraatiota tällä hetkellä. Tiedän kyllä kokemuksesta että se suuri inspis tulee taas kun alkaa olla valoisampaa. Näin pimeellä ei vain innosta istua kodinhoitohuoneen nurkassa yksin ompelemassa.

Neuletakki

Kuva on otettu kaukaa, mutta napsauttamallahan sen saa isommaksi.

Malli; Ottobre syksy 4/2006
Kangas; jotain käsinpestävää sekoitetta

Aamulla vielä viritin takkiin nauhan vyötärölle, ihan pujottamalla isolla parsinneulalla kankaan läpi. Ensimmäiseen rintarossiini en ole tyytyväinen, mutta tyttö tykkää joten se lienee pääasia.

Tänään vähän ennen puoltapäivää näen tytön esiintymisen juhlassa. Koko koulu esiintyy kaksi kertaa päivän aikana, ensin eka, kolmas ja viides luokkalaisten vanhemmille ja sitten lopuille. Äitiä jännittää...

Vähän jälkeen siivouksen

Koti on parhaimmillaan vähän jälkeen siivouksen ja itselläkin on niin levollinen mieli.

Tänään olen viettänyt vapaapäivääni, aampäivä kului pojan kanssa kuusivuotis neuvolassa. Etukäteen olen hermoillut tulevaa mpr-rokotetta. Puolitoista vuotiaana kun sain rokotteen eka kerran tuli koko kehon ihottuma, ja oli kaksi viikkoa kipeenä sekä toosi kiukkunen. Se on ärsyttävää kun ei niistä rokotteista saa tietoa, tätikin kehotti vain käymään ktl-sivuilla, nih. Ei se paljon auttanut. Olen ihan rokotteiden kannalla, mutta kyllä meiniki saisi olla informaatiivisempi neuvoloiden osalta. Pakara vain esille ja piikki peppuun. Ja sitte voi tulla vähän kuumetta, joten anna lapselle lääkettä.

Reissu meni kyllä ihan hyvin ja poika oli reipas. Ja nyt hän on ihan innolla harjoitellut lukemista. Niin ja tosiaan olen sitten tehnyt joulusiivot!


Huomenna voisi yrittää viritellä porkkanalaatikkoa ja ommella tytölle joulujuhlavaatteita. Hän on koulun joulujuhlassa enkeli joka lausuu; " Älkää peljätkö..." Varmaan lauantaina juhlassa saan palan kurkkuun ja kyyneleen silmänurkkaan. Hän on niin kovasti harjoitellut esiintymistä.

Heijastimia

Tyttö on huomenna viimeistä päivää iltapäiväkerhossa, ensi vuonna täytyykin sitten selvitä itse koulupäivän jälkeen. Luotan että menee ihan hyvin, hän on vastuuntuntoinen avaimen ja läksyjen kanssa.

Tätien muistamista varten tehtiin nämä sydän heijastimet. Olen näitä aiemminkin tehnyt, ennen kuin aloin tämän blogin kirjoittamisen.

Vihreä sydän on tytön itse kokonaan tekemä ja se jää hänelle. Olen leikannut paksusta huovasta sydämen ja ommellut huovan taustaan hakaneulan jonka jälkeen leikannut pienemmän sydämen liimautuvasta heijastinkankaasta.

Taustalla on uudet Pentikin purkit, en vaan voinut vastustaa niitä. Ja nuo käyvät joulunkin jälkeen meidän keittiön sisustukseen. Ja ne oli vaan niin ihanat, vaikka en tiedä ees mitä niihin laittasin, varmaan pipareita ja muita herkkuja jotka katoaa parempiin suihin.

Joulukortteja

Miten voi olla että joulukorttien laitto jää melkein viimeiseen päivään? Perinteisesti ollaan laitettu menemään kuva lapsista joulutervehdykseksi. Tänä vuonna vain ei saatu aikaan, vaikka yritinkin ottaa muutaman kuvan lapisista. Vuosi vuodelta se vain on vaikeempaa, toinen näyttää kieltä eikä ole yhtään kivaa, toinen karkaa... eikä yhtään asiaa auttanut se kun mentiin päiväsaikaan ulos kuvamaan, niin avain jäi sisälle, ovi lukossa. Piti kolkutella naapurin ovea, että saako lainata puhelinta ja soittaa miehelle että tuu auttaan! Onneksi miehen työpaikka on parin kilometrin päässä, tää nimittäin tapahtui viikolla. Tyttö heti uhkas kertoo opelle, että äiti jätti avaimen sisälle ja me jäätiin ulos.

No ei tullut sitten kuvaa lapsista, joten päätin tehdä tälläiset;


virkuti, virkuti on virkattu ja tärkätty. Musta kortit oli kyllä luonnossa kauniimmat kuin tässä kuvassa, seli seli...
Malli on modattu Novitan ohjeesta, virkatun kortisteen saa kortista irti ja laittaa vaikka kuusen.
Näitä oli kiva tehdä ja vielä jäi kytemään josko tekisi omaan kuusen vastaavia.

Paketti on valmis postitettavaksi.

Blaah

En saa sitten millään mitään käsityötä valmiiksi. Sohvan nurkka pursuaa aloitettuja töitä, eikä yhtään valmista. Tai on tuo virkattu sydän koriste lähes valmis, täytyy päätellä ja tärkätä. Mutta se olikin kolmen minuutin juttu.

Aloin tekemään poikittain neulottua sukkaa ja vaikka kuinka tein tiheyslaskelmaan niin silti sukasta tulee liian suuri ja eikun purkamaan. Lapsen tumput on vasta alkutekijöissä, niitäkin on purettu jo kerran aiemmin.

Muumi viivoitin ja kännykkä on apuvälineeni neulonnassa.


En saa sen paremmin ommeltuakaaan, Blaah.... Ei ole pitkään aikaan ollut tätä fiilistä, ettei saa kässypuolella mitään aikaiseksi, tai onhan tää jo hetki ollut päällä.... Blaah.

No onpa sitten muutoin yritetty nauttia elämästä, kävin tytön kanssa katsomassa Tampere-talossa Kirkas puro balettia. Esitys oli hyvä ei mikään huippu mutta hyvä. Romeo ja Julia olisi ollut toinen vaihtoehto, ajattelin että se olisi kahdeksan veelle vielä vähän kysymyksiä herättävä ja esitys olisi kestänyt kolme tuntia. Tosin esityksen jälkeen tyttö pyysi että kun vähän kasvaa niin vie äiti mut katsomaan Romeo ja Julia. Tottahan toki.

Torstaiaamuna poika nyt kuusi vee selaili uutta aku ankkaa, hän ei osaa vielä lukea. Selaillessa lehteä hän kysyi, että äiti lukeeko tässä pimpom pimpom, niin siinä sitten luki ja ihan selvästi osaa nyt tavuja lukea.

Että sellaista täällä, ja toivottavasti ees joskus pääsen esittämään jotain valmista työtäkin.

Juhlintaa

Itsenäisyyspäivää vietimme vanhempieni, siskoni, veljeni ja toisen siskon perheen kanssa. Juhlimme pojan kuusi - vuotis syntymäpäivää. Poika oli niin otettu juhlista ja miten paljon mieluisia lahjoja hän saikaan. Tunnelma oli tosi leppoisa ja toisaalta vilskeinen, neljä lasta piti siitä huolen. Ja osasipa meidän kohta yhdeksän vee vetää muutamat teinikiukutkin. Aika rankka ikäkausi menossa... toisaalta taas niin herkkä.

Pääsin kokeilemaan parturointiakin, intissä olevan veljen hiuksia piti loppusotaa varten hieman lyhennellä. Ihan tyytyväinen en ollut lopputulokseen, ihmeen vaikeeta puuhaa sekin. Jos seuraava kerta tulee olen viisampi.

Vieraiden lähdettyä olin ajatellut ottaa ompelukoneen esille ja hurautella pojalle housut. En sitten ottanut, vaikka oisi kyllä pitänyt. Näin jälkiviisaana totean. Siis aloin siivota keittiöön joulusiivoa. Ja oikein perusteellisesti, kaikki menikin hyvin kunnes... No meillä on liedessä ollut lasi vähän huonosti kiinni ja remonttinaisena päätin korjata sen oikeaan asentoon. Sanonko että otti päähän kun lasi sitten otti ja tippu paikoiltaan niin että se lähti ns. liimauksistaan irti. En ikinä ennen ole kohdannut tuollaista uunia minkä lasi on liimattu paikalleen. En todellakaan pari vuotta sitten osannut liettä valitessa katsoa miten etulasi on kiinnitetty niin että tämä siivous hirmu saa siivottua lasin välistäkin rasvat pois. Ärsyttävää, pakko saada ennen joululeipomuksia lieden korjaaja. Voi kettu....

Omaa mieltä lievittään laitan tähän kuvaa ihanasta valaisimesta joka niin haluaisi muuttaa meidän ruokapöydän päälle.

Mies ei vain vielä ymmärrä että meidän täytyy saada tämä.