tiistai 28. lokakuuta 2008

Haukku

Rankan päivän jälkeen on rentouttavaa tulla kotiin ja istua ompelukoneen ääreen hurauttamaan pari palaa yhteen. Näin totesin tänään, päässä kun pyörii päivin ja öin työasiat. Ompeleminen saa kyllä unohtamaan ainakin hetkeksi sen mitä pitää vielä tehdä ja mitä jäi tekemättä, keneen täytyy olla yhteydessä, ehdinköhän saada raportit valmiiksi kun on paljon muutakin mitä täytyy tehdä.

Parista palasta syntyi tämä koirapuku. Omistaja ihastui siihen heti ja siskokin haluaa oman.

Älä karkaa söpöläinen.


En ole hetkeen aikaan tehnyt mitään ompelemalla ja kun leikkasin kaavat kankaasta sain sen kokea karvaasti. Leikkasin nimittäin etukappaleeseen kuviot ylösalaisin. Kankaassa on tuollaisia mikkihiiren päitä, ja ne on vain yhteen suuntaan. Tytär kyllä yritti lohduttaa, että kun veli pitää sitä päällä ja katsoo itse niin kuviot on silloin oikein päin. Nii-in, luonto ei antanut periksi vaikka kangasta oli liian vähän uuden etukappaleen tekemiseksi. Leikkasin sen sitten pariin osaan laitettuna. Palat yhdistin niin että laitoin väliin mustaa trikoo kangasta. Eikä enää niin huomaa että olisi tehty paloista.

Ei taida tuossa kuvassa kauheesti näkyä missä kohtaa kankaat kankaat on yhdistetty.

Hei, sulla on ihana häntä...

Malli; muokattu Ottobren talvihaalarista, talvi 2/2005

Toivottavasti ne naamiaset sitten on, kun äitikin on niin ahertanut. Täytyy sitten yrittää vielä väsätä koiralle nenu.

4 kommenttia:

Prinsessa Pieni kirjoitti...

Vaude, tosi hieno tuli! KOrjausta ei huomaa ollenkaan :)

Katrir kirjoitti...

Kiitos, puku on jo ollut kovassa käytössä koko illan.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno puku tuli! Tuohan menee naamiaisten jälkeen leikeissä, ja mikä ettei ihan oloasunakin, kun on noin silminnähden mieleinen kantajalleen :-)

Salamanteri

Katrir kirjoitti...

Kiitos, leikkeissä puku on ehdoton.