Olen kotosalla laitellut paikkoja. Makuuhuoneemme sai uudet verhot. Jossain määrin ärsytti kun en löytänyt tuosta Vallilan kankaasta valmisverhoa. Aikaisemmin sitä on ollut, tosin verho olisi ollut liian pitkä joten sitä olisi pitänyt lyhentää. Joten ajattelin että ostan sitten kankaana ja piankos sitä verhot on ikkunassa. Neljä tunnin vääntämisen jälkeen ne olivat valmiit mutta ääh, miten inhottava onkaan neuloa ohutta kangasta... Reunat kun alkaa helposti viäntää, ja iso kangas valuu ja valuu ompelupöydältä.
Kesäksi sitten vaihdetaan pellavapeite ja - verhot. Tulikin ihan syksyinen tunnelma.
Ja sitten pitkää haaveilemani valaisin, on nyt ruokapöytämme seurana.
Yläkerran kylpyhuonettakin on hieman tuunattu, siitä ei kuitenkaan kuvaa. Mutta virkkaamani pitsimatto päätyi sinne vaikka alunperin teinkin sen tytön huoneeseen.
Neulottu on myös, kaikkee pientä. Niistä kuvaa kun saan päättelytyöt tehtyä.
Kesäksi sitten vaihdetaan pellavapeite ja - verhot. Tulikin ihan syksyinen tunnelma.
Yläkerran kylpyhuonettakin on hieman tuunattu, siitä ei kuitenkaan kuvaa. Mutta virkkaamani pitsimatto päätyi sinne vaikka alunperin teinkin sen tytön huoneeseen.
5 kommenttia:
Verhoilla (ja muilla tekstiileillä) kivasti vaihdettua tunnelmaa. Pitäisikin pestä ikkunat uudestaan (pelkkä sisäpuoli riittää - täynnä nenujen ja tassujen jälkiä) ja vaihtaa verhot.
Näin on, itse yritän pestä kaikki ikkunat sen verran on tehnyt kärpäset merkkejä, yäks.
Voi vitsi, tuota lamppua minäkin olen katsellut...hinta on vaan aika kova ja mihin mää sen sitten loppujen lopuksi laittaisin?
Mutta se on kyllä sellainen "äidiltä tyttärelle jne."-hankinta!
Haaveilin valaisinta muutaman vuoden. Ensin mietin että tykkäänkö, ja hintaakin piti miettiä. Mutta olen niin iloinen että hankin sen.
Nuo verhot sopii teidän makkariin. Kauan niitä mietitkin ja sait laittaa jälleen kädentaitosi näytille.
Tuo lamppu on siis kyllä ihana. Haaveethan on tehty toteutettavaksi.
Lähetä kommentti